Henkilöauton ilmoittamiseen liittyvät muutokseet 1.12.2014 alkaen

Arvolisäverolakiin on tehty useita, 1. joulukuuta 2014 voimaan astuvia muutoksia. Ne liittyvät lähinnä yritysten ostamiin henkilöautoihin ja ajoneuvoihin liittyvän tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron vähentämiseen.

 Arvonlisäverolaissa säädetään lisäksi henkilöauton käsitteestä ja siihen kohdistetaan tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron vähentämisen rajoitukset.

 Henkilöauton katsotaan arvonlisäverolain merkityksessä olevan M1-luokan ajoneuvon, jonka kokonaismassa ei ylitä 3500 kilogrammaa ja istuinpaikkoja on kuljettajanistuimen lisäksi korkeintaan kahdeksan. Henkilöauton käsitteen selvittämisessä on lähdettävä Talous-ja viestintäministerin 13.6.2011 antaman määräyksen nro 42 ”Mootorsõiduki ja selle haagise tehnonõuded ning nõuded varustusele” liitteessä 5 säädetystä. Ajoneuvot, jotka merkitään lisäämällä ajoneuvoluokan merkkiin G-kirjaimen, ovat maastoajoneuvoja. G-kirjaimen lisääminen ei muuta ajoneuvon luokitusta ja myös silloin, kun ajoneuvon asiakirjoissa lukee ajoneuvoluokan kohdalla MIG, on kyseessä henkilöauto eli M1-luokan ajoneuvo, jonka kohdalla on huomioitava tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron vähentämiseen liittyviä rajoituksia.

 Tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron vähentämisen rajoitusta ajoneuvon hankinnassa sovelletaan ajoneuvoihin, jotka on hankittu 1. joulukuuta 2014 jälkeen. Rajoitus tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että yritystoiminnassa käytössä olevan henkilöauton hankinnassa tai käyttösopimuksen nojalla käyttämisessä voidaan tuotantopanostuksista kertyvää arvonlisäveroa vähentää korkeintaan 50 prosentin määrässä. Lisäksi sovelletaan tätä rajoitusta ajoneuvoa varten tavaroiden ja palveluiden hankkimisessa ja myös silloin, kun ajoneuvo on hankittu ennen 1. joulukuuta 2014.

 Tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron vähentämisen rajoitusta ei sovelleta henkilöauton hankinnassa silloin, kun henkilöauto hankitaan (mm. käyttöoikeussopimuksella) edelleen myymisen tarkoituksessa tai annetaan käyttösopimuksen nojalla toisen henkilön käyttöön. Sen lisäksi on voimassa ehto, että verovelvollisen toimialana tulee olla -henkilöautojen käyttöön antaminen ja henkilöautoja ei saisi ottaa käyttöön muussa -tarkoituksessa, ts. kyseisiä ajoneuvoja eivät käytä yrityksen työntekijät eikä sen johto.

 Tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron vähentämisen rajoitusta ei sovelleta myöskään silloin, kun henkilöauto hankitaan pääasiassa taksipalvelun tuottamiseen tai ajokoulun käyttöön. Ehtona on, että palvelun tarjoajalla on myös vaadittavat käyttöluvat.

 Henkilöautojen osalta on tehty muutoksia myös oman käytön käsitteen osalta. Oman käytön ei katsota olevan henkilöauton käyttämistä tarkoitukseen, joka ei liity yritystoimintaan, paitsi henkilöautot, joita käytetään taksipalvelun tuottamiseen tai ajokoulun käyttöön. Tässä tapauksessa ei ole väliä, milloin henkilöauto on hankittu – ennen 1. joulukuuta 2014 tai sen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että henkilöautojen käyttämisestä tarkoituksiin, jotka eivät liity yritystoimintaan, ei ilmoiteta arvonlisäveroa ja sitä ei myöskään veroteta. Taksipalvelun, ajokoulun toiminnan tai muun luokan henkilöautojen käytössä yksityisiin ajoihin lasketaan oman käytön verotettava arvo yleisillä perusteilla arvonlisäverolain 12 § 6 momentin nojalla. Yhdessäkään tapauksessa ei ole henkilöauton oman käytön verotus yhdistetty luontaisedun arvoon Ennakkoverolain merkityksessä. Jos henkilöauton hankinnassa on tuotantopanostuksista kertyvä arvonlisävero vähennetty kokonaan, koska henkilöautoa käytetään poikkeuksetta vain yritystoimintaa, niin sellaisen ajoneuvon käytössä yksityisiin käyttötarkoituksiin omaa käyttöä ei veroteta. 1. joulukuuta 2014 jälkeen hankittujen henkilöautojen osalta sovelletaan arvonlisäverolain 30 § 7 mom. säädettyjä sääntöjä.

 Lisäksi huomautetaan, että yritystoiminnassa käytettävän henkilöauton (paitsi taksipalvelu ja käyttö ajokoulussa) maksua vastaan käyttöön antamisesta verovelvollisen työntekijälle, toimihenkilölle tai johtamis- tai valvontaelimen jäsenelle ei tarkoita liikevaihdon syntymistä ja kyseessä on henkilöauton käyttö tarkoituksiin, jotka eivät liity yritystoimintaan. Verottajan tiedottamiseen käytössä olevista henkilöautojen lukumäärästä ja niitä varten tehtyjen kulujen osalta on 1. joulukuuta 2014 voimaan astuneessa arvonlisäveroilmoituksessa varattu sarakkeet 5.3 ja 5.4.

 Tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron uudelleen laskenta valtionvarainministerin 30. maaliskuuta 2004 antaman määräyksen nro 39 ”Osaliselt mahaaarvatud sisendkäibemaksu ümberarvutuse käibedeklaratsioonis kajastamise kord ja soetatud põhivara ning selle tarbeks soetatud kauba või saadud teenuse sisendkäibemaksu korrigeerimise kord” mukaisesti.

 Määräyksessä on säädetty aineellisten hyödykkeiden tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron oikaisemisen velvollisuus viiden vuoden sisällä aineellisten hyödykkeiden hankkimisesta alkaen.

 1. joulukuuta 2014 alkaen on määräyksen 2 pykälän 11 momentin säännöksiä täydennetty sananmuodossa: ”(11) Henkilöauton yritystoiminnassa käyttämisen osuuden katsotaan olevan 50 %, ottaen huomioon arvonlisäverolain 29 § 4 momentissa ja 30 § 4 momentissa säädettyjä poikkeamia.”

 ja 10 momenttia seuraavassa sananmuodossa:

 ”(10) Jos henkilöauton tuotantopanostuksista kertyvää arvonlisäveron määrää on Arvonlisäveronlain 30 § 7 momentin nojalla oikaistu, niin oikaisun kattaman ajanjakson viidennen kalenterivuoden lopulla tai sen henkilöauton luovuttamisen kuukautena, paitsi 9 momentissa säädetyssä tapauksessa, oikaistaan henkilöauton tuotantopanostuksista kertyvää arvonlisäveroa laskettaessa koko oikaisuajanjaksoa henkilöauton verotettavassa yrityskäytössä käyttämisen todellisen osuuden mukaisesti. Jos henkilöauton tuotantopanostuksista kertyvää arvonlisäveroa on Arvonlisäveronlain 30 § 7 momentin nojalla oikaistu, niin tässä tapauksessa verovelvollisen ei tarvitse korjata henkilöauton arvonlisäveroa jokaisena kalenterivuotena ennen oikaisuajanjakson päättymistä tai sen henkilöauton luovuttamisen kuukautta.”

 Henkilöauton tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron oikaiseminen perustuu Arvonlisäveronlain 30 § 7 momenttiin. Arvonlisäverolain 30 § 7 momentissa on säädetty erityisvaatimus henkilöautojen ja niitä varten hankittujen tavaroiden ja palveluiden tuotantopanostuksista kertyvän arvonlisäveron vähentämisen oikaisemiseen kahden vuoden sisällä. Samalla ei poissulje erityisnormi arvonlisäverolain 32 § nojalla säädettyä aineellisten hyödykkeiden oikaisemista viiden vuoden oikaisuajanjakson sisällä.